24.10.2016 (Usein esiintyvät tunnukset mitoituksessa)

Mitoitus ja merkinnät

Kappaleen muoto ja koko määritellään konepiirustuksessa projektioiden sekä mittalukujen ja tunnusten avulla.

Itse projektiosta ei oteta mittoja mittaamalla vaan projektiot ovat apuna kappaleen mitoituksessa.

Piirustusta tulkitaan sen muotojen ja mittalukujen avulla.

Piirustuksessa olevat mitat ovat valmiin kappaleen lopullisia mittoja, ellei ole toisin mainittu.

Mitat on annettava siten, että osan tai laitteen toiminnan, valmistuksen ja tarkastuksen asettamat vaatimukset tulevat otetuiksi huomioon.

Piirustuksen mitoitustavalla, mitoituslähtökohtien valinnalla ja mitoituksen ryhmittelyllä on merkittävä vaikutus piirustuksen luettavuuteen ja saavutettavaan lopputulokseen.

Mitoituksesta on laadittu standardi SFS-ISO 129, jota sovelletaan Suomessa.

Mitoitusalkiot

Mitoitusalkiot sisältävät mitta-apuviivan, mittaviivan, viiteviivan, mittaviivan päätteen, 0-pisteen ja itse mittaluvun.

4.10.2016 Missä jumala teki virheen? (Suositellut mittakaavat)

MITTAKAAVAT

Mittakaava eli skaala on suhdeluku, joka kertoo kuvan, kartan, piirroksen tms ja sen esittämän todellisen kohteen mittojen välisen suhteen. Esimerkiksi mittakaava 1:100 (luetaan yhden suhde sataan) tarkoittaa, että yksi senttimetri kuvassa vastaa sataa senttimetriä oikeassa kohteessa.

Mittakaavaa käytetään kun halutaan havainnollistaa kohdetta, joka on liian suuri tai pieni esitettäväksi luonnollisessa koossaan. Havainnollistavasta mallista voidaan laskea kohteen oikea mitta kertomalla mitta matemaattisella kertolaskulla mittakaavan käänteisluvun kanssa.

Mittakaavoja käytetään erityisesti kartoissa, piirustuksissa ja pienoismalleissa.

Suuri ja pieni mittakaava ovat käsitteitä jotka liittyvät mittakaavan suhteeseen. Suhdeluku voidaan ajatella murtolukuna, jolloin esimerkiksi 1:100 on suurempi kuin 1:1000. Suuren mittakaavan kuvassa kohteet on kuvattu suurempina kuin pienen mittakaavan kuvassa.

5.10.2016 Jumalan suurimmat munaukset (Yleiset mitoitusperiaatteet)

YLEISET MITOITUSPERIAATTEET

Jokainen mitta esitetään samassa piirustuksessa vain kerran ja siinä projektiossa, jossa mitan tarkoittama ulottuvuus ja muoto selvimmin käyvät ilmi.
Mittaa, jonka suuruus vaihtelee käytössä, ei ilmoiteta.
Kappaleen erilaisten geometristen kohtien yhteenliittymisestä syntyviä muotoja ei mitoiteta.
Mitoitus pyritään siirtämään projektion ulkopuolelle, jotta projektio jäisi selvemmäksi lukea. Kuitenkin pitkiä mitta-apuviivoja on vältettävä.

Mittalajit

Toimintamitta ( F ) • ilman näitä ei voida valmistaa, kokoonpanna tai asentaa oikein

Ei -toimintamitta (NF )
• tarvitaan valmistukseen, mutta ei kriittinen

Apumitta (AUX )
• informatiivinen
• ei käytetä valmistukseen

MITOITUSSÄÄNTÖJÄ 

Vain tarpeelliset mitat näytetään 

Kukin mitta vain kerran soveltuvimmassa projektiossa 

Symmetriset kappaleet: 

• Mitat reunasta reunaan, ei symmetriaviivaan 

• Symmetrisesti sijaitsevista detaljeista mitoitus vain toiselle puolelle 

• Symmetrinen sijainti =-merkillä karkeissa rakenteissa

Mittojen ryhmittely: 

• Yhteen kuuluvat mitat ryhmäksi (esim. ruuvin sijainti ja halkaisija) 

• Samaan työvaiheeseen liittyvät yhteen (esim. sorvaus)







Lähteet: http://www.cc.puv.fi/~mmk/Tekninen%20piirustus/Tekninen_piirustus.pdf

4.10.2016 Kuka on kaatanut limua näppäimistölle? (Projektiot)

PROJEKTIOT

On olemassa erilaisia standardeja, jotka määrittelevät konepiirustukselle perussäännöt, esimerkiksi ISO, DIN, ANSI, GOST, JIS, BSI ja GB. Eri standardit määrittelevät hieman eri säännöt joten on selvitettävä, minkä standardin mukaan piirustus on luotu. Standardit kuitenkin vaikuttavat piirustuksessa lähinnä yksityiskohtiin, kuten mittaviivojen nuolenkärkiin tai viivojen paksuuksiin.

Konepiirroksessa on vähintään yksi kuvanto kappaleesta. Lisäksi usein kappaleesta joudutaan projisoimaan kuvantoja, jotta kappale voidaan ymmärtää oikein. Nykyisin konepiirustuksiin lisätään yhä useammin aksonometrinen eli kolmiulotteinen kuvanto kappaleesta, koska se on helppoa tietotekniikan avustuksella.

Merkittävin ero ja suurimman väärin tulkitsemisen mahdollisuuden aiheuttaa kuvantojen projisointimenetelmä, joita on käytössä kahdenlaista eri tekniikkaa.

• Yhden käännön menetelmä: Menetelmää käytetään pääsääntöisesti koneenpiirustuksessa ja se on käytössä Suomessa ja laajalti muualla Euroopassa. Kappaletta suoraan edestä katsottaessa oikea kylki projisoidaan vasemmalle ja vasen oikealle. Yläpuoli alas ja alapuoli yläpuolelle. Yksi hyvä muistisääntö on että projektiosta toiseen siirrytään aina kääntämällä kappale piirustuksessa 90 astetta.

• Kolmen käännön menetelmä: Menetelmää käytetään ainakin Yhdysvalloissa. Kappaletta suoraan edestä katsottaessa sen oikea kylki projisoidaan oikealle ja vasen vasemmalle puolelle, yläpuoli ylös ja alapuoli alapuolelle.

Projisointimenetelmä tulisi olla merkittynä piirustuksessa. Merkintänä käytetään kartiota, josta selviää kuvassa käytetty projisointitapa.

Suomessa on yleinen käytäntö, että konepiirustuksissa käytetään menetelmiä, jotka on kerrottu kahdessa kirjassa, Aimo Pereen Konepiirustus 1 ja Konepiirustus 2.

SFS-käsikirja 22 Tekniset tuoteasiakirjat sisältää tärkeimmät aihepiiriä koskevat SFS-standardit. Standardien avulla varmistetaan esimerkiksi se, että suunnittelija ja toteuttaja lukevat piirustuksia samalla tavalla. Vanhentunutta tietoa sisältäviä kirjoja on markkinoilla yllättävän paljon ja niiden käyttäminen voi tulla monella tavalla kalliiksi.

Isometrinen projektio

Isometrinen projektio on yksi ortografisen tai tarkemmin aksonometrisen projektion alalaji. Se on eräs menetelmä, jossa kolmiulotteinen kappale voidaan esittää kaksiulotteisena niin, että kappaleesta nähdään kolme sivua. Projektion x-, y-, ja z-akseleiden väliset kulmat ovat 120°. Isometristä projektiota käytetään lähinnä teknisessä piirustuksessa ja joissakin peleissä.

Ortografinen projektio

Ortografinen projektio on menetelmä kolmiulotteisen kappaleen esittämiseksi kaksiulotteisena. Se näyttää kappaleen 90° välein käännetyistä kuvakulmista.

Lähteet:

https://fi.wikipedia.org/wiki/Koneenpiirustus

https://fi.wikipedia.org/wiki/Isometrinen_projektio

https://fi.wikipedia.org/wiki/Ortografinen_projektio

3.10.2016 Epäilys hiipii sieluun (Viivat)

Ruusu, kasvaa mun Solid Worksissäni.

VIIVAT

Yleistä viivoista

Piirretyn kuvannon on oltava havainnollinen ja helppolukuinen. Saman kuvan viivat piirretään samanlevyisinä. Koneenpiirustuksessa piirretty kappale koostuu erilaisista suorista tai kaarevista viivoista.

Viivojen tyypit, leveydet ja käyttökohteet on määritelty standardin SFS 3703 avulla.

Viivatyyppejä ja -leveyksiä

Leveä, ehyt viiva. Kappaleen näkyvät muodot piirretään leveällä, ehyellä viivalla, muotoviivalla. Viivan leveys on 0,5...0,7 mm. Saman piirustuksen muotoviivojen on oltava samanlevyiset. Muut viivat suhteutetaan muotoviivan leveyteen niin, että viivojen leveysero näkyy kyllin selvästi.

Kapea, ehyt viiva. Kapealla, ehyellä viivalla piirretään mitta-apuviivoja, mittaviivoja ja leikkausviivoja. Lisäksi viivaa käytetään käsivaraisena viivana, murtoviivana, osaleikkauksien rajaviivana. Näennäiset muotoviivat piirretään kapealla, ehyellä viivalla. Viivat eivät yhdy todellisiin muotoviivoihin. Viivalla havainnollistetaan kahden pinnan yhtymistä toisiinsa ilman jyrkkää rajaa.

Katkoviiva.
Katkoviiva voi olla leveä tai kapea. Saman piirustuksen viivoissa käytetään vain yhtä leveyttä. Katkoviivaa käytetään kappaleen näkymättömien muotojen kuvaamiseen. Tällaisia muotoja on esineen takana tai sisällä. Lyhyessä katkoviivassa on pari kolme viivaa. Pitkässä katkoviivassa viiva voi olla 20 mm ja katko 5 mm.

Pistekatkoviiva muodostuu peräkkäisistä viivoista ja pisteistä. Kapeaa pistekatkoviivaa käytetään symmetrisen kappaleen keskiviivana. Ympyrään piirretään kaksi keskiviivaa, jotka ovat kohtisuorassa toisiinsa nähden. Keskiviivat leikkaavat toisensa risteyksessä ja viivojen päiden on ulotuttava n. 5 mm ympyrän ulkopuolelle. Leveällä pistekatkoviivalla merkitään kappaleen leikkauskohta.

Viivanleveydet SFS 3703 
Viivanleveydet valitaan sarjasta: 0.18, 0.25, 0.35, 0.5, 0.7, 1.0, 1.4 ja 2.0 mm.
Leveiden ja kapeiden viivojen levyksien suhde tulee olla ainakin 2:1.
Pienemmillä arkeilla kannattaa käyttää kapeampia viivoja kuin suurilla arkeilla.
Yleensä 2 viivanleveyttä yhdessä piirustuksessa

Lähteet:
http://www.penantieto-opus.fi/files/tekninenpiirustus_lvipiirustus.pdf
http://www.cc.puv.fi/~mmk/Tekninen%20piirustus/Tekninen_piirustus.pdf